20.08.2008 14:45
Keskustelu taikuudesta Keski-Maassa on, niinkuin aiemmin joku mainitsikin, käytännössä kuin suonsilmään hyppäisi... nähdäkseni käsityksiä on ollut kahdenlaisia, "liberaalimmat" jotka ovat valmiita tulkitsemaan rivien välistä Tolkienin kirjoituksia sekä "konservatiivisemmat" joille Keski-Maan 'kaanoniin' kuuluu vain ja ainoastaan se minkä Tolkien erikseen julistaa olevan vain ja ainoastaan näin ja kaikki muu on tulkitsijan omassa päässä... Pitkälti nämä väännöt muistuttavat uskisten keskustelua oikeasta raamatuntulkinnasta, jokaisella taholla on hallussaan se Ainoa Oikea Tulkinta materiaalista joka on luonteeltaan hyvin hajanaista ja osin keskinään ristiriitaista
Itse olen niitä jotka pyrkivät perustamaan näkemyksensä Tolkienin maailmasta paitsi siihen mikä suoraan Isossa Kirjassa sanotaan myös siihen mitä Tolkienin kertomasta voi loogisesti päätellä. Ukko T:llehan maailmoiden ja myyttien luominen oli pääasiassa älyllistä leikittelyä ja se että näiden avulla siunaantui vanhemmiten myös mainetta&mammonaa oli hieman niin kuin ylimääräinen bonus. Tämän huomioiden en usko Ukko T:n pahastuvan, vaan olleen pikemminkin mielissään, mikäli joku tulkitsee hänen tuotantoaan tästä lähtökohdasta.
Kuten edellä mainittiin, Tolkienin tausta oli kristillinen. Mielestäni kristinuskoa ei itsessään voi käyttää 100% peilaamaan Keski-Maan "lainalaisuuksia", sillä omasta uskonnollisista vaikuttimistaan huolimatta Mr T. oli erittäin kiinnostunut erilaisista pakanallisen ajan mytologioista (Beowulf, Edda etc) ja näillä taruilla oli myöskin hyvin vahva vaikutus Keski-Maan syntyyn.
Mitä sitten voimme päätellä Velhoista ja Keski-Maan taikuudesta tekemällä päätelmiä niistä asioista joita Mr T. meille paljastaa?
Gandalf esiintyyminen ympäriinsä liikkuessaan hyvinkin vapaasti "Velhon" tittelillä ei tunnu herättäneen hirvittävästi huomiota. Mikäli velhoksi itseään tituleeraavia heppuja olisi pyörinyt ympäriinsä vain tuon 5 kappaletta olettaisin että tällaiseksi esittäytyminen olisi joko herättänyt melkoista huomiota tai leimannut käyttäjänsä pöpiksi.
Ihan 100% varmuudella en ilman tarkastamista pysty sanomaan mutta muistelisin että Mr T:n tuotannossa jopa mainitaan ettei Konnun väki koskaan ymmärtänyt Gandalfin todellista merkitystä vaan piti häntä vain "tavallisena velhona". Tietysti on mahdollista ajatella että näillä "tavallisilla velhoilla" tarkoitetaan ainoastaan joitain temppuilevia silmänkääntäjiä mutta eivätkö tuollaiset olisi kuitenkin aika heikolla hapella maailmassa jossa on runsaasti todellistakin (vaikkakin luonteeltaan hienovaraista) taikuutta.
Gandalfista mainitaan erikseen että hän ei koskaan hankkinut itselleen seuraajia. Mikäli yhksikään Istarista ei olisi näin toiminut ei tällainen erillismaininta lienee olisi ollut tarpeen... Kuten edellä jo mainittiin "sinisten velhojen" kerrottiin jättäneen jälkeensä jonkinlaisia maagisia kultteja alueille joissa he vaikuttivat.
Istarista mainittiin erikseen että nämä Keski-Maahan saapuessaan joutuivat ottamaan kuilevaisen hahmon ja samalla heidän voimansa rajoittui tämän hahmon mukaan. Tämän perusteella väittäisin että Gandalf ei Harmaana versiona turvautunut mihinkään Keski-Maan sisäisten "lakien" ulkopuolelta tuleviin voimiin kuin ehkä vasta Morian Balrogin kohdatessaan jossa hän selkeästi ilmoittaa Balrogille "todellisen luontonsa" hieman kuin merkkinä siitä että nyt hän kohtaa vihollisensa ilman rajoituksia. Kaikki tähän astinen (sadat ihmisten, kääpiöiden, haltioiden ja örkkien kieliset avausloitsut joita kokeiltiin Morian oviin, viimapään huipulla, Caradhrasin rinteellä + myöhemmin susien hyökätessä sytytetyt tulet jne) pelasivat vielä "Kuolevaisten Maiden" pelisääntöjen mukaan. Gandalf MkII sitten pelasi "cheat with both hands" -kortti pöydässään.
Noidista on mainittu ennestään jo Nazgulit sekä Sauronin Suu jonka Tolkien taisi mainita harjoittaneen jonkintyyppistä noituutta. Lisäksi Sauron itse oli Eteläisessä Synkmetsässä asuessaan esiintynyt Noidan (Necromancer) valepuvussa ja onnistui tässä asussa hämäämään hyvinkin pitkään Valkoista Neuvostoa. hence titteli "noita" ei ilmeisesti ollut Keski-Maassa paljoa sen oudompi kuin "velho"
Taipumus erilaisiin yliluonnollisiin voimiin tuntui olevan melko yleistä vielä Kolmannen Ajan lopun vuosina jolloin Keski-Maan "taikuus" oli hiipumassa. Tietyt ihmisten sukulinjat (erityisesti Numenorin peruja olevat ylimyssuvut kuten Aragornin ja Denethorin suvut) omasivat poikkeuksellisia hengen voimia kuten ennustamisen lahjan.
Lumotut esineet ovat sitten oma lukunsa, ainakin kaikkien Vapaiden Kansojen edustajien tiedetään pystyneen tekemään lumottuja esineitä. Haltiat vuodattivat tekemiinsä esineisiin omaa mahtiaan vaikka eivät näitä "erikoisominaisuuksia" itse halunneet taikuudeksi kutsua, kääpiöille maagisten esineiden tekeminen oli niin tavanomaista että vähäisiä esineitä saatettiin tehdä ihan vain leluiksi, jopa ihmiset kykenivät luomaan mahtiesineitä (Pohjoisessa valtakinnassa taotut miekat joissa piili ilmeisestikin hyvinkin voimakkaita lumouksia Angmarin voimia vastaan).
Summa summarum, oman näkemykseni mukaan Keski-Maasta ei ainoastaan löydy taikuutta, taikuus on olennainen ja alati läsnä oleva voima koko Keski-Maan olemuksessa. Eron Keski-Maan taikuuteen ja D&D:n "heitetään fireball tonne ja mennään sit katsomaan jäikö jotain henkiin" on ainoastaan taikuuden huomattavasti hienovaraisempi ja vähemmän spektaakkelimainen luonne.