09.08.2008 11:13

Marsuni kuoli. Hän taisi olla jo kuusi vuotinen ja oli vähän sairastellut viime aikoina, mutta kyllä yllätyin surullisesti aamulla löydettyäni sen kopista kyljellään ikuisessa unessa. Toivottavasti kuolema oli kivuton... Nyt omatuntoani vaivaa, etten ollut riittävästi sen kanssa kun vielä voin.

10.08.2008 20:25

Voi ei! *myötätuntoinen halaus* suru helpottaa sitten pikkuhiljaa. Voimia jaksamiseen sulle, Dracaena.

11.08.2008 12:14

Voi voi... Koetahan jaksaa, Dracaena. *halaus myös minulta*
Minä olen lähdössä kotoa, tulevan koulun järjestelmä olisi aina kaksi viikkoa siellä ja neljä päivää kotona. En tunne ketään. Pelottaa aika lailla. En ole edes käynyt koko paikassa. Ja siihen kun lisätään että minun pitää jakaa huoneeni jonkun ihmisen kanssa jota itse en saa päättää ja minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko... En tiedä miten selviän.

11.08.2008 16:41

Pappani joutuu olemaan vielä ainakin viikon sairaalassa.

11.08.2008 18:23

Oon varmaan tulossa (tai jo tullut) kipeeksi.
Nuha, jotai limaa kurkussa, kurkku kipee ja kaiken muun hyvän lisäks koskee viel mahaaki.

11.08.2008 20:04

Tuttumme kertoi kauppareissustaan, ja kuvailee seuraavan tilanteen, jonka oli nähnyt:

Isä ja poika ovat kaupassa. He ottavat maksalaatikkoa kauppakoriin, jonka jälkeen isä menee kaljahyllylle () ja alkaa latoa pulloja ruuan kaveriksi. Tämän jälkeen hän laskee rahoja, huomaa etteivät ne riitä kaikkiin ostoksiin ja vie maksalaatikon takaisin hyllyyn. Sen jälkeen poika anelee itku kurkussa: "Älä isä vie sitä maksalaatikkoa pois, isä pliis.." Ja niin edelleen. Mies ei ollut kuulevinaankaan ja osti siis pelkkää kaljaa.

Jotenkin tämä säväytti. Ja syvältä. Eipä ole omassa elämässä paljoa valittamista.

11.08.2008 20:21

Círdan kirjoitti:

Isä ja poika ovat kaupassa. He ottavat maksalaatikkoa kauppakoriin, jonka jälkeen isä menee kaljahyllylle () ja alkaa latoa pulloja ruuan kaveriksi. Tämän jälkeen hän laskee rahoja, huomaa etteivät ne riitä kaikkiin ostoksiin ja vie maksalaatikon takaisin hyllyyn. Sen jälkeen poika anelee itku kurkussa: "Älä isä vie sitä maksalaatikkoa pois, isä pliis.." Ja niin edelleen. Mies ei ollut kuulevinaankaan ja osti siis pelkkää kaljaa.

KAMALAA!! Tuo todellakin laittaa ajattelemaan, kuinka hyvät vanhemmat itselläni on. Poika parka.
Toivon että jos hänellä on äiti, tämä äiti olisi hieman ajattelevaisempi ja huolehtivaisempi kuin isä.
Minulla ei onneksi todellakaan ole tuollaisia kokemuksi, eikä varmasti tule koskaan olemaankaan.

12.08.2008 15:19

Círdan kirjoitti:

Isä ja poika ovat kaupassa. He ottavat maksalaatikkoa kauppakoriin, jonka jälkeen isä menee kaljahyllylle () ja alkaa latoa pulloja ruuan kaveriksi. Tämän jälkeen hän laskee rahoja, huomaa etteivät ne riitä kaikkiin ostoksiin ja vie maksalaatikon takaisin hyllyyn. Sen jälkeen poika anelee itku kurkussa: "Älä isä vie sitä maksalaatikkoa pois, isä pliis.." Ja niin edelleen. Mies ei ollut kuulevinaankaan ja osti siis pelkkää kaljaa.

Jännä juttu ettei tää isä voi parista kaljapullosta luopua, mut lapsen pitää luopua kunnon ruoasta. Vaikeeks on menny.

12.08.2008 16:21

Niinpä niin. Mutta nykyäänhän monissa perheissä on sama tilanne. Viina menee vain yksinkertaisesti puolison ja lapsien edelle.

16.08.2008 22:55

Just nyt ei mene oikein lujaa. Sain eilen tietää, että minulla ei tässä kuussa tule olemaan sen enempää periaattessa kuin käytännössäkään mitään tuloja. Mikäs tässä, menoja kyllä riittää... Siinä samalla peruuntumisensa varmisti siis viikonlopun Flow Festival -reissu yhtä lailla kuin halvempi varavaihtoehtokin, eli paikallinen Lutakko liekeissä -festari. Juuri nyt meinaa olla hiukkasen tylsää, kun kaverit heiluvat joko siellä Helsingissä tai Lutakossa tai ovat muuten vain jumissa toisissa kaupungeissa. Telkkariakaan ei voi katsoa, kun ei tilapäisen kämppiksen poismuuton jälkeen ole ollut yhtä ainoaa digiboksia näiden huushollin kolmen television kaverina.
Olen sitten kuluttanut aikaani kirjoitellen maileja niin vuokranantajalle kuin nettioperaattorille, että sori, maksan tässä joskus - toivottavasti. Lisäksi saan paraikaa kuunnella etäisesti sateisen kaupungin yli kuuluvaa Saran keikkaa Lutakosta ja lukea ylistäviä tekstiviestejä Flow'n meiningistä. Voi kuinka piristääkin tunnelmaa.

</avautuminen>

17.08.2008 00:10

Lukiessani Estelwenin viestin alkoivat omat surunaiheet tuntua melko mitättömiltä. Voimia, toivottavasti saat asiat kuntoon.

20.08.2008 14:20

Tulen tänne taas surkuttelemaan...

Minä olen ollut pian kolme kuukautta kipeänä, ja nyt lääkärikin jo sanoi ettei syy ehkä ikinä selviä. Näen siis loppu elämäni rytmittyvän siihen, milloin minulla on huono olo ja milloin ei. Lopulta olen niin tottunut huonoon oloon ja vatsakipuun etten huomaa sitä. Sitten kuolla kupsahdan ja ruuminavauksessa ehkä keksitään mikä oli vikana. Olen nyt käynyt neurologisella, josta sain lähetteen gastrologiselle, mutta en ole vielä käynyt siellä. Minusta on otettu mieletön määrä verta kokeisiin ja kaikki ovat olleet normaaleja paitsi natrium vähän alhainen. Virtsa- ja ulostenäytteet myös puhtaita. Magneettikuva päästä oli normaali. Lienee siis tilastollinen todennäköisyys, ettei mitään todellakaan koskaan löydy. Minä, joka olen ollut aina terve lapsi, olen nyt sairas ja diagnoosi tuntematon. Se on hyvin hyvin masentavaa. Rukoilen, että syy jo vihdoin selviäisi ja se menisi ohi, mutta parin "hyvän" päivän jälkeen taas oksettaa tai tärisen tai jotain muuta. Milloin voin seuraavan kerran syödä kunnolla pelkäämättä, että se kenties aiheuttaa taas pahoinvointia? Monet yrittävät lohduttaa, että kyllä se kohta selviää, mutta enpä taida enää uskoa.

20.08.2008 18:53

Koirani (about 10 tai 11-vuotias vanhaherra) verikokeiden tulokset tulivat tänään ja jo ennestään todettujen maksavian (krooninen), keuhkoahtauman ja pahan sydämen sivuäänen (+kaiken muun pienen, kuten nivelten kuluman) lisäksi nyt on sitten vielä diabetes ja cushingin tauti. Diabeteksen hoito koiralla on varsin mahdollista insuliinipiikein. Sen sijaan cushingin tautiin on ainoastaan yksi koirille rekisteröity lääke ja sekin on sellaista myrkkyä, ettei lääkkeitä voi käsitellä ilman hanskoja. Todettiin eläinlääkärin kanssa, että tuota cushingin tautia on noin vanhalla ja monivikaisella koiralla ihan turha lähteä hoitamaan, kun todennäköisesti lopputulos olisi se, että maksa ei kestäisi. Sen sijaan insuliinihoito aloitetaan huomenna, mutta sen tehoamisesta ei ole takeita noiden muiden sairauksien takia. Parhaimmassakin tapauksessa insuliini antaa vain jonkinverran lisäaikaa koiralle, joten eutanasia on edessä ennemmin tai myöhemmin. Hoitamattomana aikaa olisi ehkä viikkoja, jos insuliini tehoaa saattaa olla kyseessä enemmänkin. Surettaa, vaikka tietää että jossain vaiheessa on pakko vain päästää irti. Ei kai sitä ole koskaan valmis siihen, mutta onneksi tiedän, että pystyn tuon päätöksen tekemään ja tärkeintä on, että koirani ei joudu kärsimään. Mutta surullista silti päästää irti hyvästä ja rakkaasta ystävästä.

20.08.2008 18:57

Voimia KRO. Pahinta varmaan on se, että tuossa tilanteessa joutuu vielä itse päättämään rakkaan eläimen puolesta.

Koitahan jaksaa. Halaan!

20.08.2008 19:52

KRO, minäkin halaan! Ja kuinka ollakaan, tällä hetkellä sun surunaiheesi on kyllä myös mun surunaiheeni, asia on kuitenkin sen verran läheinen. Ja toki olen suruissani siitäkin että sä olet suruissasi.

21.08.2008 10:20

Halaus täältäkin KROlle. Ilmoittele miten insuliini tehoaa.

21.08.2008 17:40

KRO, voi ei, voimia sinulle ja koirallesi! :'(

Mulla on ollut vähän paha mieli viime aikoina.. semmonen masentunut, väsynyt, stressaantunut ja turhautunut olo. Tänään kun tulin koulusta kotiin kaikki sitten purkautui (kuin pitkään odotettuun) itkuun. Onneksi äiti jaksoi kuunnella minua, nyt taakka hartioiden päällä tuntuu vähän kevenneen kun on jakanut murheet toisen kanssa.
En tiedä miten jaksan, kaikki tuntuu jotenkin niin vaikealta. *huokaus*

21.08.2008 20:45

KRO, koeta pärjätä. Tulee mieleeni oma vanha ja jo kuollut koirani.
Elendëlle myös halaus.

25.08.2008 18:14

Syöpää sairastava ystäväni kuoli tänään kaksi tuntia aiemmin kuin ehdin sairaalaan. Kuukausien saattohoito on ohi, mutta silti on hirveän surullinen olo, vaikka luulin, että olisin helpottunut. Pelkään, etten enää osaa ajatella häntä sellaisena kuin hän oli ennen sairautta, kun surullisia muistikuvia on kertynyt viimeviikoilta niin paljon.

Nyt on sitten yksi niistä lapsuuden tärkeimmistä ihmisistä poissa, vaikka hänen piti tulla häihini ja lasteni ristiäisiin. Ihminen, joka on tukenut ja kannustanut, opettanut minut kirjoittamaan oikealla kädellä ja käyttämään veistä, ihminen, joka auttoi minua oppimaan pois ässäviasta ja takavarikoi Suuren tarukirjan kun sain sen lukemisesta painajaisia.

25.08.2008 18:16

Otan syvästi osaa Vehka.

25.08.2008 18:37

Saladin kirjoitti:

Otan syvästi osaa Vehka.

Samoin

25.08.2008 18:49

Virtuaalihali Vehkalle.

25.08.2008 19:02

Syvä, ymmärtävä osanotto käärmemäisen halauksen kera täältäkin, Vehka! Voimia sinulle ja muille läheisensä menettäneille!

25.08.2008 19:06

Vehka kirjoitti:

Ihminen, joka on tukenut ja kannustanut, opettanut minut kirjoittamaan oikealla kädellä ja käyttämään veistä, ihminen, joka auttoi minua oppimaan pois ässäviasta ja takavarikoi Suuren tarukirjan kun sain sen lukemisesta painajaisia.

Tavallaan hän siis elää edelleen myös sinussa. Koitahan jaksaa eteenpäin. Ja tiukka hali myös minulta, vaikken yleensä mielelläni halaile ihmisiä.

25.08.2008 19:36

Voi ... koita jaksaa Vehka. Läheisen menettäminen on todella rankkaa. Voimia sulle.

25.08.2008 20:48

Voi ei, voimia ihan hirmuisesti täältäkin Vehka!

(Tässä läheisten menettämistä ajatellessani tajusin, että tänään on tasan vuosi mummini kuolemasta. Harmi ettei älytty lähteä käymään Suomussalmella hänen haudalla.)

25.08.2008 22:35

Vehkalle mitä syvimmät osanotot! Voimia.

Ystäväsi elää edelleen sinussa: muistoissasi, ajatuksissasi ja sydämessäsi.

26.08.2008 07:19

Kondolerer. Osanottoni, Vehka.

Vähän myöhässä riipaisi myös Jasun puolesta kun luin hänen esittelytekstiään. Kummakos että hän vaikutti the Miitissä paljon ikäistään kypsemmältä. Suuri suru kypsyttää.

26.08.2008 15:09

Voi, jaksamisia Vehkalle!

26.08.2008 17:48

Vehka kirjoitti:

Pelkään, etten enää osaa ajatella häntä sellaisena kuin hän oli ennen sairautta, kun surullisia muistikuvia on kertynyt viimeviikoilta niin paljon.

Otan osaa suruusi.
Nyt varmasti päällimäisenä on mielessä nuo tuoreet muistikuvat hänestä. Mutta ajan kuluessa nousevat pinnalle taas ne kauniit muistot ja muistat hänet varmasti sitten myös sellaisena, kuin hän oli terveenä.
Jaksamista sinulle.

Näytä viestit: kaikkitältä päivältätältä viikoltakahdelta viikoltakuukaudeltakolmelta kuukaudeltapuolelta vuodeltavuodelta Vanhat ensinUudet ensin

Näytä sivu: Edellinen  1, 2, 3, 4, 5 ... 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21  Seuraava